Tänään ajattelin hieman avata teille meidän lapsettomuus historiaa. Olemme siis avomieheni kanssa yrittäneet lasta jo 1,5 vuotta. Päätimme 1,5 vuotta sitten kesälomareissulla etelässä, että mitä hittoa, en minä tästä nuorene, vauva voisi olla tervetullut. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleen ne kauhun ja ilon sekaiset tunteet, ja kuinka jännitin seuraavien kuukautisten alkamista. Noh, niin kuin voitte arvatakin, kuukautiset tulivat, ja ovat tulleet siitä asti säännöllisesti. Viimeiset alkoivat 10.1, ja kiertoni on sharppi 28 päivää. Tämä kierto on jostain syystä nyt muutama päivä myöhässä, koska ovulaation bongasin vasta kp 17, ja yleensä ovulaatio on tarkasti kp 14 tai 15. Nyt siis menossa kp 25, ja toivotaan ( niin kuin joka kierrossa) että ne kuukautiset ei sieltä sitten ensiviikolla alkaisi!
1,5 vuotta emme ole ilman apukeinoja lapsettomuudessa kärvistelleet. Viime vuoden kesäkuussa päätimme yhteisesti että lähdetään selvittämään onko meissä jotain fysiologista syytä, miksi emme lasta voi saada. Otin netistä paljon selvää erilaisista lapsettomuushoitoja tekevistä klinikoista ja nuohosin erittäin tarkkaan monet keskusteluryhmät liittyen klinikoiden palveluntasoon sekä hintoihin. Pohdiskelun jälkeen päätimme mieheni kanssa että kaupungin tarjoama palvelu ei tule kyseeseen koska jonot ovat lähes vuoden mittaiset. Voin sanoa että vuoden yrittämisen sekä monen kuukausittaisen turhautumisen jälkeen, sitä ei ole valmis odottamaan vielä vuotta jotta pääsisi tutkimuksiin, tai saati sitten hoitoihin. Näin ollen päätimme ottaa yhteyttä Väestöliittoon, joka vaikutti kustannustehokkaalta vaihtoehdolta verrattuna muihin yksityisiin lapsettomuutta hoitaviin klinikoihin. Onneksemme Väestöliitto myös toimii kaupungissa jossa asumme.
Ensimmäisellä käynnillä lääkäri haastatteli meitä, kysellen meidän taustoista, toiveista ja terveyshistoriasta. Mieheni sai lähetteen sperma-analyysiin ja minulle varattiin aika kohdun / munasarjojen ultraukseen sekä verikokeeseen. Mieheni tulokset olivat priimaa - siittiöitä löytyin enemmän kuin tarpeeksi ja laatu oli erinomainen. Minun verikoetulokset näyttivät normaalilta, lukuunottamatta anti-mullerin hormonia, joka oli hieman alakanttiin. Anti-mullerin hormonilla mitataan siis juuri naisen hedelmällisyyttä, ja yleensä tämä hormoni on alenemaan päin mitä enemmän ikävuosia kertyy. Näin siis lääkäri minua valisti. Kohdun ja munasarjojen ultrauksessa ei löytynyt mitään epäilyttävää, munasarjat näyttivät normaalilta ja munarakkuloita löytyi täysin normaali määrä, ainoastaan kohdun limakalvo oli kuulemma hieman ohuen näköinen. Kuukauden pääästä minulle tehtiin myös munajohtimien aukiolotutkimus, mutta putket olivat ihan tikissä, eli ei tukoksia! Näiden tuloksien saattelemana lääkärit suosittelivat meidän odottamaan vielä puolivuotta lapsettomuushoitojen aloittamista koska heidän mielestään olimme täysin terveitä, eikä hoidoille heidän mielestään olisi vielä tarvetta. Päätimme kuitenkin lähteä hoitohin mahdollisimman pian, koska odottamista oli jo ollut liian kauan.
Marraskuun 1. pvä meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio, odotukset olivat tietenkin kovat, vaikka hedelmöittymisen onnistumisen prosentuaalinen todennäköisyys on ymmärtääkseni 15 -20% luokkaa. Inseminaatiota tehdessä yksi munasolu oli irronnut, ja lääkärin mukaan myös puhjennut. Limakalvon paksuus oli normaali. Valitettavasti inseminaation tulos oli negatiivinen. Lääkäri ehdotti seuraavaa inseminaationa tehtäväksi plussa päivänä, ensimmäinen inseminaatio tehtiin siis plussan jälkeisenä päivänä, ja tästä johtuen tuo follikkelikin oli jo ehtinyt puhkeamaan. Tuon negatiivisen tuloksen jälkeen emme ole vielä tehneet päätöstä seuraavaan hoitoon lähtemisestä. Inseminaation kokonaishinnaksi tuli n. 600-700 €, joten investointina tämä ei ole pieni. Mieheni puoltaa ajatusta että lähtisimme kokeilemaan IVF:ää. Minä hieman epäröin, koska tiedän kuinka raskas tuo hoito tulisi olemaan juuri minulle. Tällä hetkellä keräämme rahaa seuraavaa hoitoa varten, ja helmikuun aikana teemme päätöksen siitä lähdemmekö kokeilemaan IVF:ää vai teemmekö toisen inseminaation.
Näissä ajatuksissa lähden nyt koiran kanssa ulkoilemaan. Ihanaa iltaa kaikille! :)
